2023

Pikkujouluristeily Tallinnaan 12.-13.12.2023

Tallink Silja yllätti iloisesti ilmoittaessaan, että 22 -tunnin Tallinnan risteilyt käynnistyvät
uudelleen 12.10. Victoria I -laivalla. Seniorit tarttuivat ripeästi uutiseen ja varasivat risteilyn
12.-13.12. väliselle ajalle. Matkalle osallistui kaikkiaan 44 henkilöä.
Laivaan nousun ja majoittumisen jälkeen ohjelmassa oli ruokailu Grande Buffetissa, missä
oli seurallemme varattuna pöydät. Jokainen pääsi tyydyttämään makujaan seisovasta
pöydästä, mistä löytyi myös joulun herkkuja.
Ruokailun jälkeen näytti Tax Free -myymälä houkuttavan ennen illan muita rientoja. Illan
edetessä laivan tanssiravintola houkutti niin keskinäiseen seurusteluun kuin ennen kaikkea
tanssin pyörteisiin. Niin oli kovakuntoisia senioreita tanssiparketilla, että orkesteriakin
vaihdettiin kesken illan. Joillakin kuulemma kengät menivät puolipohjattavaksi.
Keskiviikkoaamupäivä oli vapaata meriaamiaisen jälkeen. Monet suuntasivat
happihyppelylle Tallinnan joulutorille lahjaostokset mielessä.
Senioreiden yhteistilaisuus oli laivan kokoustiloissa heti kotimatkan alkajaisiksi.
Puheenjohtaja Alpo kertoi senioreiden ajankohtaisista asioista. Vieraaksemme tilaisuuteen
oli puheenjohtaja ”manannut” Tallink Siljan myyntipäällikkö Peter Snellmanin. Hän kertoi
yhtiön tarjonnasta mm. senioreille ja kyseli meidän toiveita matkojen suhteen.
Tilaisuudessa nautittiin senioreiden kokousjuomat eli kuoharit.
Loppumatka sujui kotimatkalle varustautumisessa. Tyytyväinen hyrinä kertoi matkan
onnistumisesta. Junalakkokin alkoi vasta seuraavana päivänä, joten kaikki pääsivät
onnellisesti kotiin.

Seniorit Pärnussa 13. - 16.9.2023

⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠Viime jouluiseen Tallinnan Kumun matkaan verrattuna sää suosi koko matkan ajan. Salamointia ja ukonilmaa voitiin kyllä seurata Tervise Paradiisen kattobaarista. Kukaan ei kastunut eikä tuuli vaivannut.


Oppaamme Maie oli nähnyt yhteiskunnan kehityksen jo neuvostoajalta asti ja se näkyi hänen
perusteellisessa tietämyksessään Virosta. Opimme naapuristamme paljon muutakin kuin vain Pärnun vaiheita. Ongelmaksi jäi lähinnä pystyykö seniorin pää pitämään kaiken tallessa.


Vanhan kaupungin kierroksella Pärnuun saavuttaessa saimme kuvauksen kaupungin historiasta, mm. Johan Valdemar Jannsenin merkityksestä 1800-luvulla Viron kielelle. Hänen aikaansaannoksiaan olivat mm. ensimmäiset laulufestivaalit ja ensimmäinen vironkielinen sanomalehti Pärnu Postimees. Lehti ilmestyy edelleenkin. Vastaavasti saimme kuulla lukuisia muita yksityiskohtia Pärnusta.


Hotellin ja vanhan kaupungin väliä kävellessä jai mieleen hauska ykstyiskohta, ns. Side-kadut, jotka tosiaankin sitoivat rivin poikittaiskatuja toisiinsa. Risteyksessä ei tahtonut tietää, kannattaako kääntyä vasemmalle vai oikealle, mutta oikealla valinnalla edessä oli taas Side-katu ja matka jatkui. Alkujaan katujen nimi oli ollut kuvaava Käärmekatu.


Hotellipakettiin kuului sarja erilaisia hoitoja: Hierontaa, kylpyjä, kääreitä. Osaan tuli suhtauduttua jonkin verran epäluuloisesti, mutta ne olivat ainakin rentouttavia ja varsinkin hierontojen jälkeen niskatkin kääntyivät huomattavasti paremmin. Huhun mukaan eräs herroista värjäytti varpaan kyntensäkin punaisiksi. Kannatti kokeilla.


Rantaelämää ei päässyt kokemaan, vaikka olikin T-paitakelit. Hotellin ja rannan väliin jäi lankuista tehty luontopolku, josta käsin voi tutustua suojeltuun rantaniittyalueeseen. Osaa se kaislikkokin näyttää kiinnostavalta.


Perjantaina teimme bussiretken Viljandiin saman oppaan johdolla. Siellä olisi toki ollut paljonkin nähtävää, mutta puolipäiväretki ei antanut kaikkeen mahdollisuutta. Tutustumiskierroksella ehdimme nähdä Viljandin laululavan ja riippusillan ylityksen jälkeen Viljandin linnan rauniot sekä niiltä avautuvat upeat maisemat.


Pärnun matka oli taas esimerkki sellaisesta Virosta, johon kannatta tutustua laajemminkin eikä pysähtyä pelkästään koluamaan jo monelle tutuksi tulleita Tallinnan katuja. Kesäsesongin ulkopuolella kaikki on vähän leppoisampaa, jos ei kaipaa nimenomaan rantalomailua.


Kiitokset kaikille järjestäjille mukavasta ja antoisasta matkasta.

Lahden Pesäkallion kesäteatteri 27.7.23.

Tänä vuonna kesäteatteriretki suunnattiin Lahteen Pesäkallion kesäteatteriin katsomaan Satu Säävälän ohjaamaa Reino Helismaasta kertovaa laulunäytelmää Päivänsäde, minä ja menninkäinen.
Ilmassa oli jo etukäteen jännitystä. Säätilaa seurattiin viime hetkiin asti, katsomohan ei ollut katettu. Teatterin tausta näytti parkkipaikalta katsottuna vähintäänkin elähtäneeltä. Katsomon puolelta näkymät olivat kuitenkin asialliset ja lavasteet suorastaan hienot. Ilmassa oli vanhan ajan kesäteatterin tunnelmaa. Alkuhämmästelyn jälkeen kaikki sujui kuin tanssi, alkujuonnoissa opastettiin erittäin hyvin varautuminen sateen varalta ja muutenkin kaikki alkoi edetä kesäisen kodikkaasti. Sadettakaan ei tullut.
Esitys eteni herpaantumattomasti: Helismaa, Rautavaara, Esa Pakarinen, Masa Niemi, maisteri T. J. Särkkä ja monet muut antoivat katsojille ihan uuttakin ajateltavaa. Ei taiteilijoiden elämä ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista, vaikka ulospäin jaetaankin rillumarei-tunnelmaa.
Ei tullut pettymystä esitykseen, lisäksi Lahti vierailupaikkakuntana oli sopiva. Senioreitahan oli mukana koko Suomen alueelta.
Väliajalla nautittiin vieressä olevalla tanssilavalla munkkikahvit ja teatterin jälkeen siirryttiin bussilla Kahvila Idaan ruokailemaan ja seurustelemaan ennen kotiinpaluuta. Kiitokset Riitalle, taas kerran nähtiin mikä apu paikallisella tuntemuksella on järjestelyjen kannalta.


West Side Vaasa ja West Side Story 10. - 11.3.2023

 Saavuimme Vaasan asemalle 10.3.23 iltapäivällä. Junalakkokaan ei olisi pysäyttänyt senioreita, vaan olimme varautuneet tarvittaessa omiin kyyteihin.

 Asemalta nousimme bussiin ja siirryimme lounaspaikkaamme Bernysiin Raippaluodon sillan varteen Vaasan länsipuolelle Raippaluotoon. Ole Norrbackalla ja Mauri Pekkarisella oli ns. pekkarointiaikana kisa silloista. Norrbackan aikaansaannos oli sitten metrin pitempi, suomen pisin silta 1045 m ja se avattiin 1997. On se komea näky.

 Vinkkinä mainittakoon kotimaan matkailusta kiinnostuneille, että Merenkurkussa ja Vaasan ympäristössä on paljon muutakin katsottavaa useammaksi päiväksi.

 Lounaan jälkeen palasimme Vaasaan, majoituimme, levähdimme ja siirryimme illalla Vaasan kaupungin teatteriin katsomaan West Side Storya. Teatterilavalla näimmekin sitten varsinaista liikunnan ilotulitusta musiikin tukemana. Juoni seurasi melko tarkoin 1961 julkaistun elokuvan kulkua. Oli suorastaan yllättävää, miten samanoloiseksi teatterilava saadaan venymään suhteessa elokuvaan. Jengit, maahanmuutto, viranomaisten toiminta ja moni muukin asia on edelleen nykyisessäkin maailmantilanteessa ajankohtaista ja pistää katsojan miettimään.

 Lauantaina alkoi poistuminen monipuolisen aamupalan jälkeen omaan tahtiin. Pitkien yhteyksien vuoksi suunnittelutoimikunta ei yrittänyt tunkea mukaan liikaa ohjelmaa, vaan tutustuimme Vaasassa ainoastaan kahdenlaiseen ”länteen”.

 EP

Vuosikokous 9.2.2023 Seinäjoella, Ravintola Alma