Matkakertomuksia tehdyistä matkoista
West Side Vaasa ja West Side Story 10. - 11.3.2023
Saavuimme Vaasan asemalle 10.3.23 iltapäivällä. Junalakkokaan ei olisi pysäyttänyt senioreita, vaan olimme varautuneet tarvittaessa omiin kyyteihin.
Asemalta nousimme bussiin ja siirryimme lounaspaikkaamme Bernysiin Raippaluodon sillan varteen Vaasan länsipuolelle Raippaluotoon. Ole Norrbackalla ja Mauri Pekkarisella oli ns. pekkarointiaikana kisa silloista. Norrbackan aikaansaannos oli sitten metrin pitempi, suomen pisin silta 1045 m ja se avattiin 1997. On se komea näky.
Vinkkinä mainittakoon kotimaan matkailusta kiinnostuneille, että Merenkurkussa ja Vaasan ympäristössä on paljon muutakin katsottavaa useammaksi päiväksi.
Lounaan jälkeen palasimme Vaasaan, majoituimme, levähdimme ja siirryimme illalla Vaasan kaupungin teatteriin katsomaan West Side Storya. Teatterilavalla näimmekin sitten varsinaista liikunnan ilotulitusta musiikin tukemana. Juoni seurasi melko tarkoin 1961 julkaistun elokuvan kulkua. Oli suorastaan yllättävää, miten samanoloiseksi teatterilava saadaan venymään suhteessa elokuvaan. Jengit, maahanmuutto, viranomaisten toiminta ja moni muukin asia on edelleen nykyisessäkin maailmantilanteessa ajankohtaista ja pistää katsojan miettimään.
Lauantaina alkoi poistuminen monipuolisen aamupalan jälkeen omaan tahtiin. Pitkien yhteyksien vuoksi suunnittelutoimikunta ei yrittänyt tunkea mukaan liikaa ohjelmaa, vaan tutustuimme Vaasassa ainoastaan kahdenlaiseen ”länteen”.
EP
Seniorit myrskyn kourissa Tallinnassa 12.-14.12.2022
Matkalla oli yhteensä 42 henkeä. Tällä kertaa ei oltu tavanomaisella pikkujouluristeilyllä, vaan maissa oltiin kaksi yötä.
Matka alkoi otsikon mukaisesti sen verran myrskyisästi, että keskellä Suomenlahtea astiat alkoivat vieriä alas pöydiltä ja jopa osin hyllyiltä. Onneksi sitä kesti kahden tunnin matkasta vain hetken. Ostoksien teko oli aika mahdotonta, kun hyllyjen välissä ei tahtonut pysyä pystyssä. Maissa Tallinna otti meidät vastaan vaakasuoralla lumimyrskyllä ja muutaman kymmenen sentin lumikinoksilla. Näkyvyys lähes nolla, joten hotellille eteneminen oli työn ja tuskan takana. Taksin saantikin oli hankalaa sitä yrittäneille. Seuraavana päivänä tilanne parani, minkä nyt lumi haittasi liikkumista.
Seuraavan päivän ohjelmassa oli retki taidemuseo Kumuun. Bussia ei alkanut kuulua ja sitten selvisi, että se oli ajanut kolarin ja hotellin eteen alkoi vähitellen ilmestyä korvaavia takseja. Yllättäen museokierros päästiin kuitenkin alkamaan lähes aikataulussa.
Nähtävää ja esittelytilaa oli niin paljon, että kertakäynti ei riitä kuin pintahipaisuun. Onneksi meillä oli osaava ja mielenkiintoisesti asioita esittelevä opas. Saatiin mukava kattaus Viron taidetta 1700-luvulta alkaen. Neuvostoajan taidetta katsoessa tuli selväksi se propagandistinen tyyli, jolla iso naapuri yritti muokata kansalaisten ajatustapaa. Jotenkin tuntui tutulta Ukrainan tilannetta seuratessa. Yhtenä näyttelyn osana oli Kelluvia kukkia ikuisuuden meressä. Ken sinne meni joutui katsomaan tarkkaan, että onnistui tulemaan ulos pimeydestä, jota jatkuvat aallot muokkasivat tilan seinustoilla.
Toisena iltana kokoonnuimme yhteiseen ruokailuun, jossa herkkua riitti jokaiseen makuun. Lopun ajasta kulutimme kukin omaan tapaan joulutorin ja muun normaalin ajanvietteen parissa.
Paluumatka tehtiin kolmantena päivänä uudella MyStar-aluksella. Loistoa ja ostoparatiisia riitti, jos niistä sattui pitämään, muuten matka oli tavallinen parin tunnin merimatka.
Yhteenvetona todettiin, että matkan ajankohta ei ollut täysin oikein valittu. Jatkossa varmaan mennäänkin pitemmälle reissulle kesäaikaan ja pikkujouluristeily jotakuinkin vanhaan tyyliin. Mutta omalla tavallaan mieleenpainuva ja mukava matka täydennettynä pienillä haasteilla, joista seniorikin selviytyy. Kyllä Tallinnassa riittää nähtävää.
RT seniorien tutustumiskäynti Tampereen raitiotievarikolla 6.10.2022
Tampereen Raitiotie Oy:n toimitusjohtaja Pekka Sirviö toivotti ryhmämme 20 osallistujaa tervetulleeksi tutustumaan Tampereen raitiotievarikkoon ja samalla hän esitteli myös yhtiön mittavia toimintoja Tampereen ja lähiseudun raitiotieverkon rakentamisessa ja kehittämisessä.
Tutustumiskierroksen varikon tiloihin ja kalustoon meille esitteli projekti-insinööri Aleksi Rauhala.
Varikko on Tampereen Ratikoiden puhdistus-, huolto- ja levähdyspaikka sekä kuljettajien tukikohta. Varikolla on myös toimisto- ja neuvottelutiloja sekä sähkönsyöttöasema.
Tampereen Ratikan varikko sijaitsee Hervannan eteläosassa, lähellä Ruskon teollisuusaluetta. Kulku varikolle tapahtuu Kauhakorvenkatu 2:n portista.
Raidetta alueella on yli kolme kilometriä. Varikolla oli myös raitiovaunun mallikappale, eli maketti, jota käytetään kuljettajien koulutussimulaattorina ja johon pääsimme tutustumaan.
Varikolla on varauduttu rakennusten ja radan laajennuksiin, jos raitiotiejärjestelmä kasvaa tulevaisuudessa, joka nykysuunnitelmien valossa on hyvinkin realistista. Toimistotiloja voidaan laajentaa toiseen kerrokseen reilut 200 neliötä. Myös korjaamon sisätiloja on mahdollista laajentaa toisessa kerroksessa. Varikon piha-aluetta voidaan laajentaa pohjoiseen ja itään.
Alue on toiminnassa ympäri vuorokauden, ja eri vuorokauden aikana varikkoa käyttää yhteensä yli sata henkilöä. Täällä työskentelee kuljettajia, liikenteenohjaajia, radan ja vaunujen kunnossapitohenkilöstöä, siivoojia ja toimihenkilöitä. Yhtä aikaa varikolla työskentelee kerrallaan muutamia kymmeniä henkilöitä.
Varikko koostuu kahdesta päärakennuksesta, joita ovat säilytyshalli ja korjaamohalli. Korjaamohallin tiloissa on myös raitiotien ohjauskeskus eli ROK , päivittäishuollon halli sekä toimisto- ja vierailutiloja.
Raitioliikenteen ohjauskeskus eli ROK on varikon sydän, josta kaikkea toimintaa ohjataan.
ROK on Tampereen Ratikan liikenteenohjaajien valtakuntaa. Liikenteenohjaajia on yhteensä noin 10, ja heistä 1–2 työskentelee kerrallaan ohjauskeskuksessa.
Liikenteenohjaajat tarkkailevat ja ohjaavat ratikkaliikennettä useiden näyttöjen avulla. Näytöillä on esimerkiksi valvontakameroiden kuvia ja karttoja, joissa ratikoiden liikkeet ja radan tapahtumat näkyvät reaaliajassa. Liikenteenohjaajien on oltava kirjaimellisesti kartalla koko liikennetilanteesta poikkeustilanteiden varalta.
Rokissa hallitaan kolmea kokonaisuutta:
- kuljettajien työvuoroja,
- sähkörataa eli ajolankojen toimintaa ja
- Ratikkaliikennettä.
Tampereen Ratikalla työskentelee noin 75 kuljettajaa. Päivittäin heistä on töissä noin 40.
Sähköradan eli ajolankojen valvonnassa seurataan sähkönsyöttöä. Ajolankojen sähköt voidaan katkaista kaukohallinnan avulla esimerkiksi huoltotöiden vuoksi. Huollot tehdään usein, kun ratikkaliikenne on tauolla.
Nopeinta reagointia vaatii ratikkaliikenteen valvonta ja ohjaus. Jos liikenteessä sattuu häiriö, kuljettajat ottavat yhteyden ROKiin ja liikenteenohjaajat alkavat selvittää tilannetta. Liikenteenohjaajat tuntevat läpikotaisin myös Ratikoiden tekniikan ja auttavat kuljettajia vaunujen toimintaan liittyvissä asioissa.
Säilytyshalli on 200 metriä pitkä, ja sinne mahtuu enimmillään 26 kappaletta 37-metrisiä vaunuja. Raiteisto mahdollistaa myös pidempien eli 47-metristen vaunujen kunnossapidon ja säilytyksen. Tällä hetkellä halliin mahtuvat ilman laajennuksia ja nykyisellä 7,5 minuutin vuorovälillä sekä nykyinen että keskusta-Lentävänniemi-linjalle tuleva kalusto.
Säilytyshallin sisällä on kuusi läpiajettavaa raidetta, joista yksi raide on lähes kokonaisuudessaan varattu ratainfran kunnossapitokalustolle.
Jokainen Ratikka ajetaan vuoron päätteeksi ensiksi korjaamohalliin, jonka toisessa osassa tehdään päivittäishuolto, eli vaunu siivotaan ja sen kunto tarkistetaan. Huolto kestää yleensä puolesta tunnista tuntiin.
Huoltotilassa on kaksi raidetta, ja vaunuja huolletaan kerrallaan 1–2 kappaletta per raide, yksi raide kerrallaan.
Jos kaikki on perushuollon jälkeen kunnossa, Ratikka ajetaan yöksi säilytyshalliin. Jos Ratikassa havaitaan isomman korjauksen tarvetta, se siirretään samassa hallissa sijaitsevan korjaamon puolelle.
Korjaamon puolella ei ole ajolankoja, joten vaunu siirretään tänne huollosta joko akuilla tai työntämällä toisella vaunulla. Teoriassa vaunu voidaan työntää korjaamoon myös ihmisvoimin, mutta käytännössä tämä on harvinaista.
Korjaamossa tehdään suuret korjaukset ja aikaa vievät huollot. Hallissa on tilaa seitsemälle vaunulle, ja raiteita on neljä. Vaunupaikoista kolme on varustettu huoltomontulla ja ylähuoltotasolla.
Korjaamohallin yhteydessä on myös tilat työnjohdolle ja tekniikalle sekä työpajoja ja varastoja. Hallissa on myös yleisötasanne, josta korjaamon toimintaa voidaan esitellä vierailijoille.
Seniorit Ratajätkät-näyttelyssä Tampereella työväenmuseo Werstaalla 6.10.22
Museonjohtaja Kalle Kallio toimi ryhmämme oppaana. Esittely oli niin eloisaa ja asiantuntevaa, että harvoin törmää moiseen, välillä meni jopa lauluksi Korholan komiasta talosta.
Näyttely antoi hyvän kuvan siitä, miten suomalainen radan rakentaminen eteni alettuaan 1857.
Kävijälle alkoi aueta kokonaiskuva ratatöiden ympäriltä. Pohjana tietenkin rakentamisen lähtökohdat ja tavoitteet sekä varsinaisten rakennusvaiheiden kehittyminen lapio-kanki-leka-meiningistä Hullu-Jussiin. Jälkipolville on säilynyt yllättävän paljon kuvamateriaalia.
Rautaroikka (kiskojen asennustyö) oli urakkatyötä ja vaati kovaa kuntoa, topparoikka (radan perustyö) oli sanonnan mukaan rautaroikan sairaala päiväpalkkoineen. Eikä helppoa sekään.
Näyttelyssä oli esillä työn lisäksi ratajätkä perheineen. Työmaat olivat pitkäaikaisia ja niinpä radan varsille jouduttiin huolehtimaan myös asuminen ja perhe-elämä. Ei ollut kyse pelkästä reissumieselämästä, vaan työmaiden varrella oli asuntoina jopa itse tehtyjä asumuksia erilaisten yhteisasumismuotojen lisäksi.
Myös vapaa-ajan vietto ja sosiaalinen elämä kaikkinen hyvinen ja huonoine puolineen tuli esille.
Ratojen rakentaminen on ollut valtava yhteiskunnallinen ponnistus, josta on ammennettu melko vähän kulttuuriin. Esimerkiksi elokuvia löytyy lähinnä Lapatossun seikkailuista ratatyömailla pomojen harmina.
Näyttely vei niin tarkoin käytettävissä olleen ajan, että muu museo jäi tällä kerta sivurooliin, mutta siinäpä sitten vinkkiä seuraavaan Tampereen matkaan.
Ei käynyt museossa aika pitkäksi, elämyksiä riitti nääs.
Tampereen retket päätettiin yhteisellä lounasbuffetilla rautatieaseman Semafori-ravintolassa. Nyt oli aikaa keskinäiseen seurusteluun pitkästä aikaa.
Ratikkavarikokäynnille osallistui 20 ja Ratajätkät -näyttelyyn 16 senioria. Järjestelyistä ja kirjoituksista vastanneille, Olaville, Arille ja Eelikselle kiitokset! Oli taas pitkästä aikaa kiva tavata.
Kesäteatterissa Viikinsaaressa 7.7.2022
Senioreiden kesäteatterimatka suuntautui tällä kerralla Tampereelle, Pyhäjärven Viikinsaareen. Matkaa voidaan verrata vanhan ajan rengasmatkaan, juna - sisävesilaiva -juna. Matkan teki historialliseksi myös se, että edellisestä tapaamisestamme oli ehtinyt kulua tarkalleen 2 ja 1/3 vuotta! Tästä saamme torua koronaa.
Laukontorilta lähdimme puoliltapäivin 1,5 tunnin päiväristeilylle Hopealinjan Silver Sky:llä. Risteilyllä nähtiin Tamperetta erisuunnasta, kuin mihin tavallisesti olemme tottuneet. Laivalla nautittiin maittava ”järvimenu”. Ruokailu sujui sutjakkaasti, vaikka meitä oli niinkin suuri ryhmä, kuin 64.
Viikinsaaren kesäteatterissa esitettiin vallaton musiikkikomedia ”Kaidesaaren tanssit”. Esityksessä kuvattiin ihmisiä kesäisellä tanssilavalla, missä on haku päällä. Carolan kappaleet toivat esitykseen tuulahduksen menneestä ajasta. Vierailevana musiikkimaailman tähtenä oli Marita Taavitsainen.
Teatteriesityksen puoliajalla siirryimme paviljonkiin, missä nautittiin yhdistyksen tarjoama kuohuviini.
Teatteriesityksen jälkeen palattiin Laukontorille vuorolaivalla. Jokainen suuntasi omatoimisesti kotimatkalle tai jatkoi lomailuaan Tampereella.
Jälkiterveisinä kuului tyytyväistä hyrinää risteilystä ja teatterista. Kiva, että nautittiin ja toivottavasta päästään pikkuhiljaa ns. vanhaan normaaliin, eli tapaamiskerrat tihenevät vanhaan malliin.
Lopuksi vielä monet kiitokset Reimalle koko paketin järjestelyistä! Sai kuvan, että lippu- ja laiva-asioiden selvittely edellytti sinnikkyyttä ja tiivistä yhteistyötä.
Kuopion Kaupunginteatteri 6.-7.3.2020
Senioriyhteisön karkausvuoden ensimmäinen teatterimatka tehtiin Kuopioon. Siellä Kaupunginteatterissa esitettiin perjantai-iltana 6.3. ”Kaksoiselämää-musikaali”. Siinä soivat Juice Leskisen hienoimmat laulut. Musikaali ei kuitenkaan kertonut Juicen elämäntarinaa. Se vei katsojat 1990-luvun alkuun, myllerryksen aikaan, jolloin niin Suomen markka kuin Neuvostoliittokin tekivät kuolemaa. ”Kaksoiselämää” oli huumorin sävyttämä tarina rakkaudesta ja elämän arvaamattomuudesta.Musikaalin pääosassa oli Puntti Valtonen, joka tunnetaan monipuolisena näyttelijänä ja legendaarisen Juice Leskisen Grand Slamin laulaja-kitaristina.Mainittakoon vielä, että helmikuun 19. tuli kuluneeksi 70 vuotta Juicen syntymästä. Koska Juankoski on nykyisin osa Kuopiota, on luontevaa, että sikäläinen Kaupunginteatteri juhlistaa syntymän juhlavuotta.Illan ”ovensuukyselyn” perusteella oli helppoa yhtyä osanottajien mielipiteeseen - musikaali oli tosi hyvä!Ilta jatkui miellyttävän yhdessäolon ja seurustelun merkeissä Hotelli Atlaksen aulabaarissa pitkään, yli puolen yön.
Eelis oli varannut lauantaipäivälle kattavan infopaketin Kuopion tutustumiskohteista. Teatteri-ilta lienee uuvuttanut kävijät niin, että kaikki suoriutuivat kotimatkalle lauantaina puoliltapäivin.
Matkan järjestelymestari Eelis P:lle mahtavat kiitokset hyvin junaillusta teatterimatkasta Savon sydämeen meidän kaikkien 46 osallistujan puolesta!
Tallinna 10.-11.12.2019
Perinteitä kunnioittaen runsaslukuinen senioreiden joukko laivasi itsensä pikkujouluristeilylle Tallinnaan tiistaina 10.12.. Kuljetusalus oli tuttu M/S Silja Europa. Heti kohta kun oli asetuttu laivaan, oli buffetillallisen vuoro Grande Buffetissa. Monella oli takanaan pitkä matkustuspäivä, joten kyllä ruoka juomineen maistui. Iltaohjelman jokainen rakensi omien suunnitelmiensa ja harrastustensa mukaisesti. Yksi ylivertainen, kuntoa kohottava liikuntamuoto oli parketilla pyörähtely. Laivalla sattui mukaan myös useita muita VR:n eläkeläisryhmiä, joten tuttuja löytyi sitä kauttakin. Keskiviikon aamupäivällä reipashenkisemmät suuntasivat Vanhan kaupungin joulutorille lahjahankintoihin ja jouluglögille.
Paluumatka alkoi yhteisellä infotilaisuudella laivan 12. kerroksen kokoustilan kabinetissa. Puheenjohtaja Alpo Mäkinen kertoi senioreiden ajankohtaisista kuulumisista ja valotti tulevaisuuden suunnitelmia. Tämän jälkeen vuoron sai RTTL ry:n pääluottamusmies Jari Äikäs.
Jari kertoi RTTL:n ajankohtaisista asioista ja kuluneen vuoden tunnoista kuulumisesta Insinööriliittoon. Tämän lisäksi hän käsitteli VR:n toiminnassa tapahtuneita muutoksia ja vastaili esitettyihin kysymyksiin. Sen verran on porukassa vielä VR- ja ay-henkeä, että aina mielenkiintoa riittää, ”missä nyt mennään”. Henkilölippu–asia ei myöskään jäänyt ilman huomiota, tälläkään kerralla. Kyllä, yksi kysymys lipusta esitettiin Jarille.
Matkalla oli kaikkiaan 54 henkilöä. Hyvin viihdyttiin ja nautittiin risteilystä. Laiva saapui Helsinkiin n. tunnin myöhässä navakasta tuulesta johtuen, mutta eiköhän kaikki päässeet kotimatkalle ja valmistumaan joulun odotukseen.
Kesäteatterimatka Raumalle 23.-24.7.2019
Seniorien kesäteatterimatka tehtiin tänä vuonna Raumalle. Illalla majoittumisen jälkeen suunnistimme Fåfängaan Rauman kesäteatterille katsomaan Kaksi –puuta näytäntöä.
Jälkianalyyseissa porukka tuntui nauttineen esityksestä täysin rinnoin.
Emme olleet pelkästään teatterimatkalla, vaan seuraavana aamuna perehdyimme Rauman vanhaan kaupunkiin asiantuntevien oppaiden johdolla. Kaupungin historiallinen tausta ja nykyisen maailman perintökohteen ylläpito selvisi Tutustuimme lyhyesti myös pitsiviikkojen ja ruokamarkkinoiden antiin. Katsottavaa oli vaikka kuinka.
Seuraavaksi siirryimme Poroholman satamaan laivamatkalle Kuuskajaskarin linnakesaarelle. Vanhan kasarmin tiloissa meitä odotti tosi maukas lounas. Ruoan jälkeen tutustuimme niin saaren sotilaallisen toiminnan aikoihin kuin sen erikoisiin geologisiin piirteisiin diabaasisaumoineen. Samalla tuli tehtyä tehokas ruuansulatuskävelykin kansallispuistoalueella. Oppaana meillä oli todellinen saaren ja sen geologian asiantuntija.
Saarelta palattuamme menimme vielä Rauman näköalatorniin kahville. Siellä oli tilaisuus katsella ja
kuvata Rauman aluetta lintuperspektiivistä. Yllättävää oli nähdä Eurajoen ydinvoimalan rakennukset kaukana horisontissa.
Senioritoiminnan eräs merkittävä osa on tavata aina vaan tutummaksi tulevaa porukkaa. Jokainen sopiva väli käytettiinkin keskinäiseen seurusteluun ja kuulumisten vaihtoon.
Monelle mukaan tulleelle Rauma on melko etäällä kotiseudusta ja niinpä matka ei pysähtynyt vain Raumaan, vaan samalla osa tutustui myös muihin lähiseutujen alueisiin.
Monet kiitokset Olavi K:lle monipuolisen matkan sujuvista järjestelyistä. Lämmin merellinen sääkin suosi koko matkan ajan.